tiistai 1. huhtikuuta 2014

kohti parempaa huomista

Hello taas! Ihan aluks haluun sanoo et harkitsin tekeväni jo ajatuskartan tästä aiheesta, jotta saisin ilmaistua sen mahdollisimman selkeästi ja että kaikki ajatukseni tulisivat kerrottua..mutta päädyin kuitenkin vaihtoehtoon kaksi, eli aloitan tyhjältä tietokoneen näytöltä.
Elikkäs, mulla on ollu nyt koeviikko ja kaikkee menoo enkä oo kerenny kirjottelee, nyt mä päätin että tän tiistai-illan mä pyhitän tän blogin päivitykselle! Nyt mulla on ollu about viikko aikaa miettiä ja vähä muotoilla tätä aihetta mun päässä. Aluks mä aattelin kertoo mun tavallisesta päivästä elämänmuutoksen ansiosta mutta tästä tuleekin vähän sekasortoinen, whatever... Haluun kertoo vähän mun päätöksistä, muutoksista ja valinnoista, tekemisistä ja selviytymisestä, haluun myös valottaa kaikkii tän blogin lukijoita mitä tarkotan ku puhun mun elämänmuutoksesta, se ei oo ehkä niin yksiselitteinen kuin ajattelisi..o:

Noniin, nyt mä aloitan. 

Viikon joka ikisenä aamuna mä ekaks herään. Alkuvuodesta mä olin niin motivoitunu, että söin aamupalan, jota en ikinä, en siis ikinä syö kouluaamuina. Tälleen kolmen kuukauden jälkeen voin rehellisesti tunnustaa, että aamupala ei vieläkään ole mun paras kaveri..mä syön sen sillon ku mulla on aikaa tai kiinnostusta. Kaikki terveysvalistukset toitottavat kuinka "aamupala on päiväsi tärkein ateria", "aamupalaa ilman et selviä", hah hengissä oon!
Onneks mä vähän aikaa sitten kuulin radiosta, että sellainen valistus on tarkoitettu suurille ihmismassoille, jokainen on siis yksilö tässäkin asiassa. Ainuut asiat mihinkä aamupalan huomaan vaikuttavan on se, että koulussa maha ei kurni tai koulun jälkeen ei tee mieli herkkuja..on vain pysyttävä lujana! Nyt ennen kun oon kirjottanu sivullisen pelkästä aamupalasta, voin siirtyä seuraavaan aiheeseen:)





sitten mä lähen iloisella mielellä kouluun.

Koulupäivät menee yleensä ihan hyvin, nään kavereita ja vissiin opin uusia asioita. Sitten mä tuun koulusta..joko mä syön tai lähen urheilee, yleensä valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.


eli lähden salille(useimpina päivinä viikossa)vähintään tunniks.
käyn siis salilla 3-4 kertaa viikossa ja olen huomannut tuloksia jo nyt.
ennen treeniä tai sen jälkeen saatan käyä myös kuntouimassa.
oon näköjää nii ahkera kävijä, että alennusliput loppu, joten ens kerralla ku meen niin hommaan
kuukausikortin.


Sitten haluan kirjoittaa valistavan tekstin välipalasta! Yllä olevasta kuvasta näkyy kaksi oman kategoriansa edustajaa. Minun ei ole vaikeaa valita kumman otan, vaikka omenan kuorinnassa menikin enemmän aikaa kuin siihen, että olisin ottanut keksipaketista keksin tai kaksi ja syönyt viinerin. En siis arvotele ketään, joka syö tuolla tavalla mutta minusta vain on tullut niin terveysintoilija tänä vuonna etten voi vastustaa valistamisen kiusausta. Kun valitsen välipalan, olen ruennut ajattelemaan tätä hetkeä, tulevaa hetkeä ja koko tulevaisuutta..luontoni ei vain antaisi periksi syödä välipalalla pelkkää epäterveellistä roskaa, herkuttelu on okei, mutta jos itse siihen liian usein sorrun, saan kokea hirveän huonoa omaatuntoa, koska ymmärrän että olisin voinut valita myös toisin.



sittenpä alkaa olla jo ilta ja lenkin aika.
jos en saa päivällä muuta liikuntaa, niin vähintään vitosen aina kierrän.
yleensä mittaan liikuntasuorituksistani aikaa, jotta tiedän olenko liikkunut päivässä mielestäni  tarpeeksi.

maanantaisin käyn siis kuntonyrkkeilyssä ja yleensä tiistaisin ystäväni kanssa urheilemassa jotakin. muina päivinä liikun miten haluan ja vähintään tunnin.

Tälläinen elämäntapa (eli sopivasti liikuntaa ja säännölliset(terveelliset)ruokailut) on muuttanut minua sisältä ja ulkoa. Sen lisäksi, että kaikki tämä on vienyt sisimpäni ja minut kokonaan mukanaan terveellisyyteen, on se vienyt minusta myös ison lohkareen ulkoisesti... Hyvä itsetunto muuttuu vain paremmaksi ja maailman palkitsevinta on huomata tuloksia kaikessa!! Olo on muutenkin terveempi ja kaikin puolin parempi. Ei tarvitse tuskailla kuinka housut ei mene kiinni tai vaaka näyttää liian isoja lukemia. Se on vain itsestä kiinni milloin saa tarpeeksi motivaatiota ja muutoksen halua omaan elämäänsä, johon voi vain itse vaikuttaa! Kaikki mistä tässä postauksessa kerroin, voi ajatella että muutama kuukausi sitten tein kaiken päinvastoin.
Minun elämäntapamuutokseni ei ole siis laihdutuskuuri, sillä olen aina ollut ihan tyytyväinen itseeni. Tämä vain on elämäntapa, joka vie kohti parempaa huomista ja tuo mukanaan pelkkiä hyviä ja positiivisia etuja! 
Terveys, terveellisyys ja tulevaisuus ennen kaikkea!

Lopuksi haluan vielä sanoa, että minusta vähän tuntuu että näitä mun terveysintoilupostauksia on jatkossakin luvassa..mutta yritän kirjoitella muistakin aiheista kuin tästä, tämä on vain tällä hetkellä mun ykkösjuttu!


oikein aurinkoista ja muutosrikasta kevättä kaikille lukijoille!





























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti